Hallan isä Varko v.d. Wellenhof on hyväsukuinen haflingerori, joka on jo jättänyt kilpauransa taakseen. Varkoksi kutsuttu ori kilpaili aikoinaan kenttäratsastuksessa muutaman nuoren ratsastajan kilpakumppanina. Hyväluonteinen Varko sopi erinomaisesti myös nuorten, määrätietoisten ja taitavien rasastajien käsiteltäväksi, vaikka se kaipailikin aina tammojen perään. Varko toimii nykyään jalostusoriina eräällä haflingerkasvattajalla Ruotsissa ja periyttää varsoilleen erinomaisia liikkeitään sekä hyvää rakennetta. Ori on palkittu monissa näyttelyissä jo nuoresta asti I-palkinnolla, sekä kantakirjattu seitsemän vanhana. Rotunsa Championiksi se ylennettiin viisi vuotta sitten neljätoistavuotiaana.

Varkon isä ja Hallan isän isä Ser Balteo oli erittäin komea, sporttityylinen ja tummanpuhuva haflingerori, jolla oli satumaisen valkoinen ja pitkä harja. On lähes sanomatta selvää, että Ser Balteo oli näyttävä hevonen ja kysytty jalostusori. Sitä se todentotta oli. Ori syntyi maineikkaan haflingerkasvattajan talliin ja jo pienenä siitä povattiin tulevaisuuden kisamestaria. Ser Balteo kilpailikin aikojen saatossa menestyksekkäästi kouluratsastuksen Vaativa B tasoisia luokkia Itävallassa sekä Saksassa. Esteilläkin ori kilpaili nuorempana, mutta liikettä sillä oli ehdottomasti enemmän kouluratsastukseen. Menestyksekkään kisauransa jälkeen ori siirtyi jalostuskäyttöön jättäen maailmaan lähemmäs kaksisataa varsaa. Ser Balteo menehtyi vanhuuteen omalla laitumellaan loppukesästä 2011 kahdenkymmenenkolmen vuoden iässä.

Isän emä Veiderle v.d. Wellenhof oli hieman pyöreämpi ja työhevosmaisempi tamma. Verdeksi kutsuttu tamma oli kuitenkin kaikin puolin tyylikäs yksilö, joka kilpaili aikoinaan valjakkoajossa, sekä vanhemmalla iällä oli muutaman vuoden ajan nuoren pojan esteratsuna pienissä luokissa. Verde pärjäsi kuitenkin estekilpailuissa hyvin, vaikka valjakkourakaan ei huonolta näyttänyt. Usein Verden pyöreä ulkomuoto petti arvailijat, ja tamma kiiti hurjaa vauhtia esteradoilla, tehden puhtaita suorituksia hyvillä ajoilla. Esteura loppui kuitenkin lyhyeen jalkavaivojen vuoksi. Verde siirtyikin eläkkeelle neljäntoista vuoden ikäisenä ja sai kaksi varsaa, kunnes tamma päätettiin päästää ikiuneen kahdeksantoista vuoden ikäisenä.

Hallan emä Lavinia on kohtalaisen nuori tamma, vain seitsemän vanha ja Halla onkin tamman ensimmäinen varsa. Lavinia on kotoisin Ruotsista, mutta muutti suomeen viime vuonna kantavana. Ennen kuin Lavinia tuli kantavaksi se kilpaili kohtalaisen menestyksekkäästi muutamissa nuorten hevosten kilpailuissa, helpoissa ja vaativissa luokissa. Tamma aloittaa taas kevään tullen valmentautumisen ja myöhemmin kilpailuelämän, kisaten este- ja koulupuolella Etelä-Suomen alueella. Lavinia on myös näyttävä tamma, kauniin vaaleanrautias läsipää, aivan kuten Hallakin. Tamma käy omistajansa mukaan vielä näyttelyissä ja mahdollisuuksien mukaan pyrkii myös tulevaisuudessa kantakirjataan.

Lavinian isä, Winnestein on komea vaalea ori, joka kilpailee Norjassa valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessa. Ori on kantakirjattu II-palkinnolle, ja periyttää jälkeläisilleen hyvää ja vahvaa rakennetta. Yksitoistavuotias, Winnieksi kutsuttu ori on voittanut valjakkoajossa yhden Norjan mestaruuden, sekä pronssia valjakkoajon MM-kilpailuissa. Kouluratsastuksessa ori on yltänyt lukuisiin sijoittumisiin ja muutamaan hienoon voittoon. Ori on tällä hetkellä myös jalostuskäytössä, ja tähän päivään mennessä Winnestein on jättänyt maailmaan noin kolmekymmentä varsaa.

Lunete Alpina eli Lulla on Hallan emän emä. Kaunis punertavan rautias, pieni tamma asuu nykyään Norjassa toimien ratsuna pienellä ratsastuskoululla. Aikaisemmin Lulla oli yksityishevosena eräällä naisella Ruotsissa, ja toimi terapiaratsuna mielenerveyskuntoutuksessa. Norjaan tamma muutti silloisen omistajansa kanssa. Lulla päätyi nykyiseen asuinpaikkaansa yhdeksän vuotta sitten omistajansa erotessa miehestään. Lulla on viihtynyt ratsastuskouluhevosena ja kaikki rakastavat sitä. Tamma on hyvin lempeäluonteinen ja rauhallinen ratsu, joten se on etenkin pienten lasten kestosuosikki. Muutamat tallikilpailutkin Lulla on jopa voittanut, mutta suuntaa kuitenkin yleensä piknikille syöden kentän reunalle kasvaneita voikukkia. Kun Lulla varsoi Hallan emän, Lavinian, päätti tamman uusi omistaja, että varsa jäisi sen ensimmäiseksi ja viimeiseksi varsaksi. Lullan varsominen oli vaikea ja kesti tavallista kauemmin, ja kun Lavinia-varsa vihdoin syntyi, näytti se täysin elottomalta. Varsan luultiin kuolleen varsomiseen, mutta onneksi tallilla harjoittelussa ollut toimelias tyttö ennätti elvyttämään varsan ja Lullasta tuli vaikeuksien kautta emä.